International site » Kansainvälinen sivusto » Ouvrir le site en français »

Seita Vuorelalle Tulenkantaja-palkinto 2013

LEHDISTÖTIEDOTE 23.3.2013

Tulenkantaja-palkinto

annetaan vuosittain suomalaiselle kaunokirjalliselle teokselle, jolla palkintoraati katsoo olevan parhaat mahdollisuudet menestyä käännöksinä ulkomailla. Palkinnon ensimmäinen voittaja on Seita Vuorela kirjallaan Karikko (WSOY 2012).

Tulenkantaja-palkinnon voittaja palkittiin Tampereella Vihtorin kirjaston kirjamessuilla lauantaina. Paikalle oli kutsuttu myös kuusi ehdokasta, joiden kirjat esiraati oli valinnut kaikkien vuonna 2012 ilmestyneiden suomenkielisten teosten joukosta.

Varsinaisen palkintoraadin puheenjohtajana toimi aikamme menestynein suomalainen kirjailija, kustantaja Sofi Oksanen.

Tulenkantaja-palkintoraadin puheenjohtajana toimii tehtävään vuodeksi kerrallaan kutsuttava, kansainvälisesti menestynyt suomalainen kirjailija. Kiistatilanteissa puheenjohtajalla on ratkaiseva ääni voittajan valinnassa. Arvostettu puheenjohtaja toimii palkitun kirjailijan kummina matkalla kohti kehittyvää kansainvälistä uraa.

Aamulehden ja tamperelaisen Tulenkantajat-kirjakaupan perustama uusi kirjallisuuspalkinto jaetaan tänä vuonna ensimmäisen kerran. Palkinnon rahallinen arvo on 5000 euroa. Palkinnon tehtävänä on edistää parhaan suomalaisen kirjallisuuden vientiä ulkomaille ja antaa tunnustusta laadukkaalle nykykirjallisuudelle.

TAUSTA: TULENKANTAJA-PALKINNON EHDOKKAAT 2012

Tulenkantaja-kirjapalkinnon saajaksi ovat ehdolla kirjailijat Sami Hilvo, J.K. Ihalainen, Riku Korhonen, Aki Ollikainen, Juha Seppälä ja Seita Vuorela. Esiraadin valitsemat teokset perusteluineen ovat liitteenä.

Tulenkantaja-palkinto on rahalliselta arvoltaan 5 000 euroa . Palkinnon tehtävänä on edistää suomalaisen kirjallisuuden vientiä ulkomaille ja antaa tunnustusta laadukkaalle nykykirjallisuudelle. Palkinnon esiraati luki ehdokkaita valitessaan yli 300 vuonna 2012 ilmestynyttä romaania, runo- ja esseekokoelmaa sekä lastenkirjaa. Kirjailija, kustantaja Ville Hytösen johtamaan esiraatiin kuului Aamulehden kulttuuritoimittajia sekä Tulenkantajat-kirjakaupan työntekijöitä. Palkintoehdokkaiden nimet julkistettiin Tampereen elävän kirjallisuuden festivaalilla helmikuussa 2013.

Lopullisen voittajan valitsee kirjailija Sofi Oksasen johtama raati, johon kuuluvat Aamulehden vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen, Alma Aluemedian kulttuuritoimituksen uutispäällikkö Markus Määttänen, runoilija ja kustantaja Ville Hytönen, kirjailija ja kustantaja Erkki Kiviniemi sekä Suomen kirjallisuuden vientiorganisaatio FILI:n johtaja Iris Schwanck.

MITEN PALKINTORAATI TEKI VALINTANSA

Kirjailija, kustantaja Sofi Oksasen johtama Tulenkantaja-palkintoraati ei päästänyt hetkeksikään unohtumaan mielestään pääkriteeriä, jonka varaan koko uusi kirjallisuuspalkinto on perustettu.

Tässä palkintoprosessissa ei haeta ja palkita yksinomaan hyvää kirjaa, eikä varsinkaan omaa suosikkikirjaa. Tulenkantaja-palkinnon tehtävä on selkeä ja ainutlaatuisesti rajattu. Nyt haetaan käännösmenestyjää.

Tulenkantaja-soihdulla palkittavassa teoksessa on oltava vahvaa ja uskottavaa ainesta nimenomaan käännösmenestyjäksi – teokseksi, joka kykenee läpäisemään kustannusalan ja kirjallisuusbisneksen kaikki portaat matkallaan maailmalle sekä lopulta valloittamaan tekijälleen lukijakunnan monella eri kielialueella.

Vain sellainen kirja pystyy – Tulenkantajilta lainatuin sanoin – avaamaan ovia ja ikkunoita; ensin itselleen, ja sitä kautta suomalaiselle kirjallisuudelle Euroopassa sekä laajemminkin maailmassa.

Puheenjohtaja Sofi Oksanen paalutti palkintoraatinsa jäsenille tärkeimpiä piirteitä, joista todennäköisen käännösmenestyjän tunnistaa. Ensimmäinen lähtökohta on tietenkin väkevästi ajateltu ja kirjoitettu, omaleimainen teos. Kuten Oksanen tiivisti, palkittavalla kirjailijalla on oltava kolme valttia: 1) oma kieli 2) oma aihe ja 3) vahva tarina.

Vahvan ja eri kieli- ja kulttuurialueiden lukijoille avautuvan teoksen ohella tärkeä on kirjailijan profiili. Ihannetapauksessa häntä on jo käännetty, hänellä on sopivan pitkä ´backlist´ aiempia teoksia, ja hän on mahdollisesti saanut aiemmin kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja.

Oksasen sanoin menestyjän etsiminen kirjavientiin ei ole ”armon eikä kiltteyden ala”. Kylmä totuus on, että Suomen kirjallisuuspalkinnoista ulkomailla tiedetään arvostetuksi yksi: Finlandia-palkinto. Ilman kovia meriittejä, kuten isoja myyntilukuja, taival Göteborgin, Frankfurtin ja Lontoon isojen kirjamessujen kautta maailman kirjakauppoihin, saati -hyllyihin, on kivinen.

Jos palkintoehdokkaalla on takanaan pitkä teoshistoria, eivätkä hänen aiemmin käännetyt teoksensa ole menestyneet ulkomailla, voi olla vaikea vakuuttaa kustantajia ja kirjallisuusagentteja siitä, että juuri nyt on uuden tulemisen ja mahdollisesti kalliin lanseerauskampanjan aika. Jos taas kirjailija on vasta uransa alussa tai hänellä ei ole huomattavaa määrää lukijoita kotimaassakaan, käännösmenestyjäksi tulo ei ole vielä uskottavaa. Miksi kukaan asiantuntija ulkomailla uskoisi suomalaiseen kirjaan, johon suomalaisten kirjakauppojen asiakkaat eivät usko?

Puheenjohtaja Sofi Oksanen kertasi palkintoraadin jäsenille suorin sanoin realiteetteja, joihin maailman valloitusta tavoitteleva suomalainen kirja väistämättä törmää matkallaan. Myyntiluvut – ne eivät ole mikään liituraitapukuisten talousihmisten yksinoikeus, vaan ne ovat Oksasen mukaan keskeisimpiä faktoja Tulenkantaja-kirjan reitin raivaamisessa. Ne ovat paljon tärkeämpi argumentti kuin sitaatti suomalaisen lehden kritiikistä kirjan cv:ssä, sillä ulkomailla suomalaisten lehtien ja arvostelijoiden lausumien painoarvoa ei tunneta.

Vaikka kirjailijan on luotettava kääntäjään ja tämän osaamiseen vaikeissakin teksteissä, murre on hankala. Myös liiallinen sivumäärä hidastaa suomalaisen kirjan pääsyä ulkomaisten kustantajien ohjelmistoon, sillä Suomessa vielä mahdollinen tuhatsivuinen romaani olisi monessa maassa julkaistava vähintään kahtena osana.

Sofi Oksanen myös arvosteli – ja kirjailija-puheenjohtajalle tämä oikeus ehdottomasti kuuluu! – Tulenkantaja-palkinnon esiraatia epäillen, että raadissa on omien mieltymysten sokaisemana sivuutettu useitakin potentiaalisia käännösmagneetteja. Oksanen nostaa esimerkiksi aivan erinomaisesta kirjailijasta Eeva Kilven, jonka käännöstie tyssäsi aikoinaan kirjallisuusagentin kuolemaan. Viime vuonna ilmestyi Oksasen mukaan useita Tulenkantaja-palkinnon kannalta kiinnostavia kirjoja, joita ei kelpuutettu ehdokaslistalle.

Oksanen arvioi, että suomalaisille kirjoille suotuisia genrejä ovat naiskirjailijoiden teokset ja pohjoismainen rikoskirjallisuus, joiden aalto on edelleen nouseva. Hän olisi valmis tukemaan maailmanvalloituksessa esimerkiksi laadukasta suomalaista rikosromaania.

Ulkomainen kirja on kustantajalle lähtökohtaisesti aina kalliimpi ja riskialttiimpi valinta kuin kotimainen teos, joten Oksanen kehotti raatia kiinnittämään huomiota valmiiksi menestyneisiin lajityyppeihin. Oksasen myydyimmän ja palkituimman teoksen, Puhdistuksen, käännösoikeuksia on myyty yli 40 kielelle. Hän huomautti, että eri maissa genrerajat ovat hyvinkin erilaisia: vaikkapa Puhdistusta käsitellään Suomessa Viron historiaan liittyvänä teoksena, kun taas Britanniassa se on luokiteltu rikoskirjallisuudeksi. Kategorian valinta on Tulenkantaja-voittajan kannalta tärkeä asia.

Myös suomea osaavien ulkomaisten kääntäjien sanalla on painoa, kun ulkomaiset kustantamot seulovat suomalaisia kirjoja. Innostunut kääntäjä on usein teoksen ja kirjailijan paras evankelista. Tulenkantaja-palkinnon esiraatiin kutsutaankin ensi vuonna kääntäjäjäsen.

Esiraati sai Oksaselta ripitystä naiskirjailijoiden väheksymisestä. ”Eikö todella ollut muita sopivia naisia kuin Seita Vuorela? Naisethan ovat nosteessa!” Palkinnon esiraati, johon siis kuului sekä miehiä että naisia, oli osannut odottaa kysymystä valitessaan loppusuoralle viisi miestä ja yhden naisen. Raati seisoi valintansa takana. Vuoden 2012 hyvästä kotimaisesta kaunokirjallisuudesta listalle ei kelpuutettu esimerkiksi Aamulehden kriitikon suosikkia, Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa. Englanniksi hyvin menestyvän Hannu Rajaniemen dystopia Fraktaaliruhtinas ei sekään vakuuttanut esiraatia tarpeeksi.

Kun keskustelu ensin käännösmenestyjän ominaisuuksista ja sitten esiraadin valinnoista oli käyty, puheenjohtaja Oksanen johdatti pääraadin tekemään ratkaisevaa valintaa. Kuudesta teoksesta vain yksi voittaa ensimmäisen Tulenkantajan soihdun. Lopulta valinta on yksimielinen.

Kirjailija Sofi Oksasen johtama palkintoraati päätti, että Aamulehden ja Tulenkantajat-kirjakaupan kaikkien aikojen ensimmäisen Tulenkantaja-palkinnon voittaja on

Seita Vuorela teoksellaan Karikko (Kustantaja: WSOY 2012)

PALKINTORAADIN PERUSTELU

”Oli meri, oli tie, oli kalliot. Niiden kolmen voiman puristuksissa leirintäalue kyyhötti kuin rätti taistelukehässä, jossa hirviöt ottavat mittaa toisistaan.”

Alussa oli kuolema, leirintäalue ja kaksi poikaa.

Seita Vuorelan Karikko on helppo kuvitella vaikuttavaksi elokuvaksi. Mystistä kauhukuvastoa uusintavat ohjaajat ovat kautta aikojen tunteneet mieltymystä hotelleihin ja motelleihin, lomakeskuksiin saarilla ja erämaissa, sekä vanhoihin, mielellään goottilaisiin linnoihin. Karikko nostaa kunniaan myös klassikkokirjoissa ihmeen väheksytyn miljöön: leirintäalueen. Jo yksin se olisi kiitoksen arvoista, että monelle tuttu 1970-luvun leirintäaluekokemus kasvatetaan realismin ja unen tekniikoita yhdistämällä maagista realismia edustavaksi fantasiamaailmaksi.

Leirintäalue eli Karikko, poikien mielessä Land’s End, on omituinen rannattomaan mereen viettävä välitila, jossa on mahdollista jatkuvasti kulkea unen ja todellisuuden rajalla. Karikko on oma absurdi maailmansa. Karikon ihmiset ovat juuttuneet siihen elämään, joka on leirintäalue.

Leirintäalue tarjoaa puitteet hyvin paikalliselle ja samalla universaalille tapahtumanäyttämölle, jossa kaksi veljestä – 14-vuotias Mitja ja isoveli Vladimir – vaeltavat ystävänsä tapaturmaisen putoamiskuoleman jälkeen. Vaikka päähenkilöt ovatkin poikia, Seita Vuorelan kirjaa voi lukea myös tasa-arvon prisman läpi: täysin alakynnessä oleva nainen voi selättää pelkonsa. Karikossa poikien mielen vanginnut Tyttö on vahva ja lukee ajatuksia. Hän ylittää kuoleman rajan.

Tulenkantaja-palkintoraati pitää Seita Vuorelan Karikkoa upeana hyvästijättämisen kuvauksena. Jokainen omassa elämässään menetyksiä kokenut ja kokeva tunnistaa Karikon: se on yleispätevä tarina kuoleman hyväksymisestä ja irti päästämisestä. Se on myös monitasoinen, aikaa kestävä tarina, jonka mystiikka on luontevaa.

Palkintoraadin mielestä Seita Vuorelan Karikko on yksinkertaisesti hyvää ja innostavaa kirjallisuutta. Suomalainen ja kansainvälinen maagisen realismin taidonnäyte on oikea kirja kantamaan suomalaisen kirjallisuuden soihtua.

Karikko on kerronnaltaan poikkeuksellisen tiivistä kirjallisuutta. Kaikki sen viitekehykset kiertävät samaa metaforien maailmaa ilman, että se tuntuisi päälle liimatulta.

Karikon kieli ei ole liian haasteellista käännettäväksi: se on kiinnostavaa ja aikaa kestävää. Käännösmenestyjälle on hyväksi, että teoksen kieli on ymmärrettävää vielä kymmenen vuoden päästäkin. Seita Vuorelan kielessä asiat tehdään luonnollisesti. Puhelimella pelataan, menemättä joka vuosi vaihtuvien X-boksien merkkien tasolle.

Palkintoraadin puheenjohtajan, kirjailija Sofi Oksasen sanoin Seita Vuorelan Karikossa yhdistyvät kaikki kolme peruskriteeriä, joiden perusteella hän käännösmenestyjää etsii. Vuorelan ja Karikon voiton ratkaisivat lopulta yksimielisesti juuri nämä kolme asiaa: 1) oma, tunnistettava ja hiottu kieli 2) oma, kiinnostava ja universaali aihe 3) vahva tarina.

Raati pani ilahtuneena merkille, että Seita Vuorela on kirjailijana juuri oikean polun päässä. Häneltä on aiemmin julkaistu (Seita Parkkolan nimellä) kaksi kirjaa, Viima (2006) ja Usva (2009).

Teoksia on käännetty usealle kielelle: muun muassa ranskaksi, italiaksi, englanniksi ja saksaksi, mutta varsinainen läpimurto on vielä edessäpäin. Viima (Une derniére chance) palkittiin Ranskassa vuoden parhaana nuortenromaanina vuonna 2011. Vuorela on ollut Finlandia Junior –ehdokkaana kirjallaan Usva vuonna 2006 ja yhdessä Niina Revon kanssa kirjalla Ruttolinna vuonna 2002.

Seita Vuorelalla on myös olemassa oleva kääntäjäsuhde, useampiakin, mitä Tulenkantaja-raati pitää tärkeänä.

Seita Vuorelaa ovat kääntäneet ruotsiksi Marjut Hökfelt, tanskaksi Siri Möller Nordborg, italiaksi Nicola Rainò, saksaksi Elina Kritzokat, englanniksi Marja Grass ja Annira Silver, ranskaksi Johanna Kuningas sekä unkariksi Laura Bába.

Jani Ikosen kuvitus täydentää tunnistettavalla tavalla Vuorelan unenomaisia maailmoja. Ikonen on kuvittanut kaikki Vuorelan teokset.

Tähänastinen menestys lupaa Seita Vuorelalle ja Karikolle hyvää jo itsessään.

Raadin puheenjohtaja Sofi Oksanen on lupautunut ensimmäiselle Tulenkantaja-palkinnon voittajalle kummiksi, mikä yhdessä Aamulehden luovuttaman 5000 euron palkintosumman ja Tulenkantajat-kirjakaupan symbolisen soihtuveistoksen kanssa voi antaa Vuorelalle merkittävän sysäyksen eteenpäin – kohti Euroopan ja maailman avautuvia ovia.

Seita Vuorela (s. 1971) asuu ja työskentelee Helsingissä ja Turussa. Hän on kotoisin Keski- Suomesta. Hänellä on kaksi lasta.

Lisätietoja palkinnosta:

Alma Aluemedian kulttuuritoimituksen vastuupäätoimittaja Matti Posio, puh. 040 7717828, matti.posio@almamedia.fi

Tulenkantajat-kirjakaupan capitano, kirjailija ja kustantaja Ville Hytönen, puh. 040 5023172, ville.hytonen@savukeidas.fi

Aamulehden kulttuuritoimituksen esimies Markus Määttänen, puh. 050 4380914, markus.maattanen@aamulehti.fi

Kirjailija Sofi Oksasen haastattelut / tiedottaja Milla Palovaara, puh. 040 5967973, milla.palovaara@like.fi

Liite pääraadin perusteluihin voittajasta

Tulenkantaja-palkinnon kuusi ehdokasta

Esiraadin perustelut ehdokasvalinnoille

Sami Hilvo: Rouva S.

(Tammi)

Teos: Tarina vie Tokioon ja kattaa tuhatvuotisen kaaren. Markku Soikkelin mukaan (SK 14.10.2012) Rouva S. kuvaa Japania nousevan rakkauden maana: ”Romaanissa on aineksia gangsteritarinasta, yliluonnollisesta jännäristä, eksoottisesta romanssista sekä matkakertomuksesta.”

Kirjailija: Helsinkiläinen Sami Hilvo on syntynyt 1967. Hän ansaitsee elantonsa kääntämisen, tulkkaamisen ja kirjoittamisen parissa, mutta työhistoriasta löytyy myös baarimestarin, diplomaatin, taidemallin, tanssijan, tiedottajan ja tuottajan toimia. Rouva S. on Hilvon toinen romaani.

Raadin perustelut: ”Leppymättömän vihan päälle rakentuva monikerroksinen tarina on rikos, jonka ratkaiseminen vaatii tarkkuutta, mutta ymmärtäminen heittäytymistä. Kaunis kieli tekee romaanista ajankuvauksensa veroisen.”

J.K. Ihalainen: Tisle

(Sammakko)

Teos: Runokokoelma Tisle tiivistää Ihalaisen säkeitä vuosilta 2004-2012. Niina Hakalahden sanoin (AL 2.5.2012): ”Hän uuttaa runoihinsa paljon makua beat-runoudesta mutta toisaalta tislaa myös alkuperäiskansojen runoperinteestä.”

Kirjailija: Vuonna 1957 syntynyt J. K. Ihalainen on julkaissut 34 runokokoelmaa suomeksi, englanniksi ja tanskaksi. Hän pitää Nokialla Palladium Kirjat -nimistä kirjankustantamoa ja tekee kirjansa alusta loppuun asti itse.

Raadin perustelut: ”Ekstaattisen mantran hurja runoilija yhdistää kokoelmassaan pienimmän ja yksityisimmän asian suurimpaan, poliittisimpaan ja maailmojenvälisimpään kokonaisuuteen. Loputon hirvenlaulun kumina soi suomalaisista metsistä maailman viidakoihin.”

Riku Korhonen: Nuku lähelläni

(WSOY)

Teos: Kolmeen osaan jakaantuva romaani rinnastaa rahan ja rakkauden. ”Korhosen romaanissa ihminen näyttäytyy mitättömänä rahan edessä. Raha on ottanut uskonnon paikan kansan oopiumina”. (Marjaana Roponen, AL 16.9.2012)

Kirjailija: Kirjailija ja kolumnisti Riku Korhonen on syntynyt vuonna 1972 Turussa, jossa hän on toiminut myös äidinkielen ja luovan kirjoittamisen opettajana. Nuku lähelläni on Korhosen viides kirja.

Raadin perustelut: ”Pelon ja epävarmuuden maailmaan heitetty akateeminen pätkätyöläinen löytää itsensä suurkaupungin pankkitalon puutarhurin apulaisen paikalta sekä hierarkioiden ja fantasioiden oudoista kiemuroista. Kauniisti kirjoitettua proosaa maailman vieraudesta.”

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

(Siltala)

Teos: Jos Ollikainen olisi yksin päättänyt, hänen Finlandia-ehdokkaaksi noussut esikoisromaaninsa olisi alkanut lauseella ”Kuoleman väri on valkoinen”. Pienoisromaani kuvaa Suomen nälkävuotta yhden perheen kautta.

Kirjailija: Aki Ollikainen asuu parhaillaan Eeva Joenpellon kirjailijakodissa Sammatissa kirjoittaen toista romaaniaan. Sitä ennen Äänekoskella vuonna 1971 syntynyt Ollikainen työskenteli Kolarissa paikallislehden toimittajana.

Raadin perustelut: ”Kylmän ja nälän vuonna 1867 Suomessa perhe hajoaa elonpuutteeseen ja kerjuulle on lähdettävä. Nälkävuosi on lyhyt kirja, johon mahtuu inhimillisyyden rujoin ja kaunein kirjo. Siinä maalataan suuri maisema pienin siveltimin.”

Juha Seppälä: Mr. Smith

(WSOY)

Teos: Myös Mr Smith oli Finlandia-ehdokkaana. ”Heti ensiriveiltä käy selväksi, että hyppysissä on kirjallisuuden kovaa kamaa, piinkovaa, kenties kovinta mitä kotimaisella kirjallisuudella on enää tarjota.” (Matti Posio, AL 7.8.2012)

Kirjailija: Porilainen Juha Seppälä (s. 1956) on kuulunut suomalaisen proosan ytimeen 1980-luvulta lähtien. Julkisuutta kaihtava kirjailija on julkaissut romaaneja, novelleja ja kuunnelmia.

Raadin perustelut: ”Mustaa aforistista lausetta ja polveilevaa esseepuhetta yhdistelevä metaromaani ei ole Eurooppa-analyysi, mutta se paljastaa tekijänsä yhteiskuntapessimismin historian ja nykypäivän kautta. Mr. Smithin yksityiskohtainen ja repivä, yllättäviä käännöksiä tekevä virke tekee kerronnasta ahdistuneen kaunista.”

Seita Vuorela: Karikko

(WSOY)

Teos: Nuortenromaani Karikko on maaginen tarina nuoruudesta ja elämän rajallisuudesta. ”Hyvällä kirjallisuudella ei ole ikää tai sukupuolta. Vain huono kirjallisuus tarvitsee eteensä määritelmän, joka kertoo kenelle se on kirjoitettu. Karikko on hyvää kirjallisuutta.” (Jussi Aurén, SK 30.10.2012)

Kirjailija: Keski-Suomesta lähtöisin oleva Seita Vuorela (s. 1971) on Helsingissä ja Turussa vaikuttava kirjailija, kirjoittamisen opettaja ja valokuvaaja. Hänen kirjalleen Viima myönnettiin Ranskassa palkinto parhaasta nuortenromaanista vuonna 2011.

Raadin perustelut: ”Lumouksellinen ja kuvallinen nuortenromaani ammentaa rappiosta ja syöpyneistä seinistä maagisia tunnelmia. Moraalinen tarina ei osoita sormella vaan tunnelmoi sanomansa lukijaan.”

Tulenkantajat-palkinnon ehdokkaat valinnut esiraati:

Ville Hytönen, Savukeidas-kustantamon ja Tulenkantajat-kirjakaupan nuorempi isäntä

Sami Tarmio, Savukeidas-kustantamon myyntipäällikkö

Juho Hakkarainen, kriitikko

Juha Rautio, runoilija

Titta Minkkinen, kirjallisuuden opiskelija

Mikko Mankinen, tutkija

Matti Posio, Alma Aluemedian kulttuuritoimituksen vastuupäätoimittaja

Nina Lehtinen, Aamulehden kulttuuritoimittaja

Simopekka Virkkula, Aamulehden kulttuuritoimittaja

Markus Määttänen, Alma Aluemedian kulttuuritoimituksen uutispäällikkö

Tulenkantajat-kirjakaupan kanssa samaan perheeseen kuuluvan Savukeidas-kustantamon julkaisemat kirjat eivät olleet mukana ehdokkaiden valinnassa.

”Land’s End Camping on leirintäalue siellä missä tie päättyy. Se on viimeinen leirintäalue ennen merta. Viimeinen ranta.”