International site » Kansainvälinen sivusto » Ouvrir le site en français »

Puhdistus - vastarinnan estetiikkaa

"Virolaista kulttuuria ja identiteettiä ylläpidettiin, vahvistettiin ja säilytettiin huolehtimalla kodista toisin kuin miehittäjät tekivät, samaa vastarintaa oli naisten kaunistautuminen. Sievä mekko ei ollut merkki naisen alisteisesta asemasta, vaan merkki virolaisen naisen kyvystä säilyttää virolainen naiseutensa."

Romaanin mottona toimii Paul-Eerik Rummon säe: "kaikilla seinillä on korvat ja korvissa kultaiset korvarenkaat " (Lähettäjän osoite ja toisia runoja 1968-1972, Artipictura 2005).

Seinissä lymyävien korvien merkitys avautuu suomalaisellekin helposti, mutta kultaisilla korvarenkailla on myös oma paikallinen merkityksensä. 

Kun 40-luvulla venäläistämispolitiikan ja pakkokansansiirtojen seurauksena Viroon tulvi tuhansia ja jälleen tuhansia miehittäjien edustajia, virolaisille kävi selväksi miehittäjän kulttuurivaje. Virolaisten silmin he olivat sivistymättömiä moukkia. Klassinen esimerkki kertoo punaupseerien rouvista, jotka kuvittelivat virolaisia yöpaitoja iltapuvuiksi ja keekoilivat niissä pitkin kyliä. Punasotilaat eivät osanneet käyttää ruokailuvälineitä, lukutaidottomuuskin oli suurta. Virolaisten lukutaidossa ja koulutuksessa puolestaan ei ollut mitään puutteita. 

Virolaisen kodin piiriin kuuluvan estetiikan ja siisteyden vaalimisesta tuli hiljainen protesti - miehittäjän "kulttuuria" ja tapojen puutetta ei omaksuttu. Se oli sanatonta vastarintaa, naisten vastarintaa silloin, kun aktiivinen ja aseellinen vastarinta ei enää ollut mahdollista.

Virolaista kulttuuria ja identiteettiä ylläpidettiin, vahvistettiin ja säilytettiin huolehtimalla kodista toisin kuin miehittäjät tekivät, samaa vastarintaa oli naisten kaunistautuminen. Sievä mekko ei ollut merkki naisen alisteisesta asemasta, vaan merkki virolaisen naisen kyvystä säilyttää virolainen naiseutensa. Ja siihen pyrittiin, vaikka tavarapulan vuoksi sen toteuttaminen oli hankalaa.

 Myöhemmin 60-luvulla virolaisen kodin estetiikasta tuli tietenkin merkki porvarillisuudesta, jota vastaan nuorempi polvi alkoi kapinoida. Mutta siitä huolimatta virolaista käsityötaitoa vaalittiin. 

Yleisesti ottaen taidemaailmassa käsitöitä on pidetty lapsipuolen asemassa. Ne ovat naisten lajeja, joiden taitajia taidehistoria ei tunne nimeltä. Virossa käsitöihin kirjottiin kansallista identiteettiä ja taisteltiin kansan säilymisen puolesta.